Pyöreämatotartunnat ovat valitettavasti yleisiä kissoilla, ja kissanpennut ovat alttiimpia näiden loisten tartunnalle. Säännölliset testit ja lääkkeet voivat auttaa suuresti infektioiden ehkäisyssä. On kuitenkin edelleen tärkeää, että kissanomistajat ovat perillä sukkulamadoista siltä var alta, että heidän kissansa sairastuvat niihin.
Pyöreämadot voidaan tunnistaa niiden spagettimaisesta ulkonäöstä, sillä ne ovat pitkiä ja valkoisia ja voivat kasvaa 3–6 tuumaksi. Ne tartuttavat ensin kissan ruoansulatuskanavan ja voivat joskus aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua. Jos kissasi oksensi matoja, on tärkeää pysyä rauhallisena ja ryhtyä oikeaan seuraavaan vaiheeseen ongelman ratkaisemiseksi tehokkaasti.
4 asiaa, jos kissasi oksentaa matoja
1. Hävitä oksennus oikein
Koska sukkulamadot voivat tarttua oksennuksen ja ulosteen välityksellä, on tärkeää hävittää ne ja puhdistaa oksennus kunnolla. Pidä lapset ja muut lemmikkieläimet poissa oksennuksesta ja laita kertakäyttökäsineet käteen. Käytä kauhaa tai jätepussia oksentamiseen.
Älä huuhtele oksennusta alas wc:stä, sillä jätevedenpuhdistamot eivät poista sukkulamatoja tehokkaasti. On parasta heittää kaikki tiiviisti suljettuun pussiin ja heittää roskakoriin.
Kun oksennus on puhdistettu, desinfioi alue. Voit käyttää lemmikkieläinten puhdistusainetta tai tahranpoistoainetta päästäksesi eroon matoista ja kankaista hajuista tai tahroista. Pese kätesi aina kissan oksennuksen puhdistamisen jälkeen.
2. Varaa aika eläinlääkärillesi
Soita eläinlääkärillesi ja varaa tutkimus. Eläinlääkärisi saattaa pyytää sinua tuomaan tuoreen ulostenäytteen tai madon oksennuksesta, joten varmista, että olet valmis ottamaan ulostenäytteen kissan hiekkalaatikosta juuri ennen tutkimuspäivää.
Eläinlääkärisi käyttää näytettä loisen tunnistamiseen oikein. Vaikka useimmat tapaukset päätyvät sukkulamatoiksi, kissat voivat myös oksentaa heisimatoja.
3. Siivoa hiekkalaatikko
Pyöreämatoja löytyy myös ulosteista ja ne voivat tarttua muihin kissoihin, jos ne käyttävät samaa hiekkalaatikkoa. Joten puhdista kissan hiekkalaatikot perusteellisesti. Sukulamadon munat ovat mikroskooppisia ja erittäin joustavia, joten on tärkeää tuhota ne kunnolla.
Voit käyttää valkaisuliuosta, jossa on 1 kuppi valkaisuainetta 1 gallonaan vettä tappaaksesi sukkulamadon munia. Liota koko hiekkalaatikko tähän liuokseen ja huuhtele se pois. Muista, että valkaisuainetta käytettäessä on tärkeää pestä se kokonaan pois, sillä valkaisuaine on myrkyllistä kissoille.
4. Pysy ajan tasalla kissasi sukulamatohoidosta
Jos eläinlääkärisi diagnosoi sukkulamatoja, voit aloittaa hoitosuunnitelman. Sukkulamatotapausten ennuste on usein suotuisa, kunhan lääkitys annetaan ripeästi ja johdonmukaisesti.
Useimmat sukkulamatohoidot ovat yksinkertaisia ja edullisia. Kissasi joutuu ottamaan madotuslääkkeitä. Seuraavat ovat yleisiä lääkkeitä, joita eläinlääkärisi voi määrätä:
- Pyrantel pamoate
- Piperatsiini
- fenbendatsoli
- Selamektiini
- Emodepside
- Moksidiktiini
- Eprinomektiini
- Milbemysiinioksiimi
Pyörömatolääkettä tulee ottaa useita kertoja varmistaakseen, että kaikki loiset kuolevat ja poistuvat elimistöstä. Joten on tärkeää pysyä johdonmukaisena antamassa kissallesi lääkitystä. Se, että kissasi ulosteessa ei ole jälkeä sukkulamatoista, ei tarkoita, että kissasi olisi täysin puhdistettu.
Kuinka kissat voivat saada tartunnan sukkulamatoista
Sukulamadot ovat erittäin tarttuvia ja ne voivat tarttua useilla eri tavoilla. Ensinnäkin munat voivat pysyä lepotilassa maaperässä, kunnes ne löytävät isännän. Koska ne ovat mikroskooppisia, on lähes mahdotonta havaita saastunutta maaperää ilman testausta.
Sukulamadot voivat kulkeutua myös ulosteen kautta, minkä vuoksi on tärkeää, että kaikki kodin kissat tutkitaan, jos siellä on yksikin sukkulamatotapaus. Jos he jakavat hiekkalaatikon, he voivat päätyä nielemään loisen, jos jotain joutuu heidän suunsa lähelle.
Imettävät emokissat, jotka ovat saaneet sukkulamatotartunnan, voivat myös siirtää toukkia maitonsa kautta. Joissakin tapauksissa sukkulamadon toukat voivat muodostua ja pysyä lepotilassa kystassa, kunnes kissa tulee raskaaksi. Toukat voivat sitten siirtyä pennuille istukan kautta. Siksi kissoille suositellaan usein madotusta ennen raskautta ja tiineyden myöhemmissä vaiheissa.
Ulkona kissat ovat alttiimpia sukkulamatotartunnalle, koska ne polkevat todennäköisemmin maaperää ja ovat vuorovaikutuksessa muiden eläinten kanssa, jotka voivat olla sukulamatojen isäntiä. Hyönteiset, jyrsijät ja linnut voivat kaikki isännöidä sukkulamatoja ja siirtää ne kissoille, jos ne joutuvat kosketuksiin toistensa kanssa.
Kuinka ehkäistä sukkulamatoinfektioita
Yksi yksinkertaisimmista ja tehokkaimmista tavoista estää sukkulamatotartunnat on pysyä suussa ja rutiininomaisessa loislääkityksessä. On erityisen tärkeää antaa tätä lääkettä kissallesi vuodenaikoina, jolloin sukkulamadot ovat yleisempiä ja aktiivisempia. Varmista siis, että otat yhteyttä eläinlääkäriisi luodaksesi tehokkaimman ehkäisysuunnitelman kissallesi.
Uudet kissanpennut kannattaa myös madottaa. Pennut voivat saada madotuksen turvallisesti jo 2-3 viikon iässä. Muista myös varata madotus eläinlääkärisi kanssa, jos aiot kasvattaa kissaasi. Kissasi tulisi saada myös madotushoito myöhemmin raskauden aikana.
Kissasi hiekkalaatikon säännöllinen puhdistaminen voi myös vähentää sukkulamatojen leviämisriskiä poistamalla niiden munat hiekkalaatikosta. Muista puhdistaa kissan hiekkalaatikko vähintään kerran kuukaudessa. Koska madon munat voivat levätä millä tahansa pinnalla, desinfioi kaikki pinnat, jotka joutuvat kosketuksiin hiekkalaatikon kanssa, kuten pesu altaat ja kylpyammeet.
Johtopäätös
Matotartunnat voivat tapahtua jopa valppaimpien kissanomistajien valvonnassa. Ulkokissat ovat herkempiä sukkulamadoille, mutta sisäkissat voivat silti saada infektioita. Vaikka ehkäisevät toimenpiteet voivat vähentää huomattavasti tartunnan riskiä, kissanomistajien tulisi myös olla valmiita tietämään, mitä tehdä, jos heidän kissansa päätyvät oksentamaan sukkulamatoja.
Hävitä aina oksennetut madot asianmukaisesti ja ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Hoidon jatkaminen johtaa usein loisten onnistuneeseen hävittämiseen. Joten vaikka se saattaa olla haitallista, muista noudattaa eläinlääkärisi ohjeita. Ajan ja kärsivällisyyden myötä kissasi palaa normaaliin terveeseen itseensä.
